Mitä on tieto?

Yleisen käsityksen mukaan tieto on sitä, mitä opettajat opettavat koulussa, mitä luet tietokirjoista, lehdistä tai internetistä. Entä jos opettajien opettama tieto onkin väärin? Tässä tulee tiedon määrittämisen vaikeus.

Klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tieto edellyttää siis totuutta. Tiedon määrittelemisen hankaluus tulee ilmi siinä, että klassinen tiedon määritelmä oli ainoa vallitseva tiedon määritelmä hyvin pitkään. Sitä kuitenkin aina kritisoitiin liian ankaraksi.

Klassinen tiedon määritelmä oli vallitseva Platonin ajoilta aina vuoteen 1963, kunnes saksalainen Edmund Gettier hätkähdytti filosofeja niin sanotulla Gettier-paradoksillaan.

"Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones kutsutaan haastatteluun, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normaalisti. Kun molemmat haastattelut ovat ohi, ei työpaikan saajan nimeä syystä tai toisesta ilmoiteta heti. Silti Smith uskoo, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan."

Gettier-paradoksi kumoaa klassisen tiedon määritelmän, sillä esimerkissä henkilö uskoo tietävänsä, mutta asia sattumalta onkin tosi.

Mielestäni ihmisen omatunto on synonyymi absoluuttiselle tiedolle. Jos uskot tietyn tiedon todellisuuteen, asia on silloin tosi. Esimerkiksi, jos uskot alkuräjähdykseen, alkuräjähdys on tosi. Tieto ja tiedon määritteleminen oli mielestäni ylivoimaisesti hankalin aihe käsitellä tähän astisista aiheistani.

Toivon, että saitte edes jotakin kirjoituksestani irti.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

Uskonto ja moraali

Moraali nähdään usein uskonnosta riippuvaisena. Uskontokeskeisen ajattelumallin mukaan moraali juontuu uskonnosta ja uskonto määrittelee ihmisen moraalin. Mielestäni kuitenkin uskonto ja moraali eivät mitenkään ole riippuvaisia toisistaan. Moraali on peräisin ihmisestä itsestään.

Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, uskonnoton ihminen olisi täten moraaliton. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, pyhänä työtä tekevät ihmiset tekisivät väärin. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, homous olisi väärin. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, naisten töissäkäyminen olisi väärin. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Uskontokeskeiset ajattelijat ajattelevat moraalisesti hyvän olevan synonyymi jumalten tahdon mukaiselle. Itse olen täysin eri mieltä. Moraalisesti hyvä on ihmisen omatunnon määrittelemä käsite.

Uskontokeskeiseksi moraali määritellään näiden väittämien kautta: Jumalat ovat luoneet kaiken, siis myös moraalin. Moraalikäsitykset on pakko oikeuttaa uskonnollisella käsityksellä. Moraaliset vaikuttimet ovat riippuvaisia uskonnosta.

Mielestäni uskontoon ja moraaliin liittyy kuitenkin ongelmia. Jos Jumala/jumalat olisivat luoneet moraalin, miksi he antaisivat pahan tapahtua? Jos Jumala olisi kaikkivaltias ja määrittäisi moraalin ja silti maailmassa olisi sotia, sortamista ja pahuutta, Jumala voisi tehdä mitä tahansa ja silti se olisi moraalisesti oikein. Joten tavallaan kaikkivaltias Jumalakin olisi tällöin paha.

Toinen ongelma esiintyy helvetin pelossa. On mielestäni pelottavaa, että helvettiin uskovat ihmiset pitävät jotakin asiaa vielä tappamista ja ruumiillisen kärsimyksen aiheuttamista moraalisesti pahempana.

Jos uskotaan Jumalan luoneen moraalin, johtaa tilanne aina sotiin. Fundamentalistisesti uskontojen moraalien tulkitseminen on etenkin nykymaailmassa täysin absurdia ja kaikki tiedämme mihin se johtaa.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

The moral arc of universe bends at the elbow of justice

Kuinka meidän tulisi elää? Kuinka muita tulisi kohdella? Mikä tekee teosta oikean tai väärän?

Yleisen moraalikäsityksen mukaan moraalin määrittelee uskonto, filosofia tai yhteisö. Mielestäni kuitenkin kyseinen määrittely on väärä, sillä moraalin määrittelee ihmisen omatunto. Jos moraali ajatellaan yhteisön sääntönä, voisi esimerkiksi koulukiusaaminen olla moraalisesti oikein.

Noh, jos kuitenkin mietimme moraalia filosofisena käsitteenä niin mitä se pitää sisällään? Moraali on ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä. Moraali on tavallaan keino toteuttaa sekä omaa että yhteisön etua. Mielestäni moraali voi olla verrattavissa evoluution luomiin ominaisuuksiin. Kehoni tarvitsee ruokaa, aivoille lähetetään tieto asiasta ja aivot luovat näläntunteen. Samalla kaavalla pyritään tekemään eettisesti oikeita ratkaisuja.

Eettisestä ratkaisusta pääsemmekin etiikkaan. Etiikka eli moraalifilosofia tutkii mm. oikeaa ja väärää sekä hyvän elämän periaatteita. Etiikka jakautuu mm. seurausetiikkaan, hyve-etiikkaan ja velvollisuusetiikkaan.

Velvollisuusetiikka voi esimerkiksi antaa luettelon asiasta, joita ei saa tehdä. Esimerkiksi kymmenen käskyä ovat hyvä esimerkki velvollisuuseettisestä ajattelumallista. Tekojen moraalinen arvo määräytyy yleisen periaatteen pohjalta.

Hyve-etiikka pohjautuu yksilön hyveisiin. Se määrittelee mitä hyveitä ihmisellä tulee olla. Hyveitä voi olla esimerkiksi rohkeus, oikeudenmukaisuus ym. Hyve-etiikan mukaan ihmisen tulee kehittää hyveitä ja toimia hyveellisesti, eikä vain keskittyä yksittäisiin tekoihin.

Seurausetiikassa moraalinen arvo määräytyy teosta koituvan seurauksen mukaan. Seurausetiikan yleisin muoto on utilitarismi. Utilitarismi eli hyötyetiikka perustuu siihen, kuinka paljon teosta koituu hyötyä itselle ja ympäröiville ihmisille. Mielestäni etiikan suuntauksista utilitarismi on moraalisesti kaikkein järkevin.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.