Mitä on tieto?

Yleisen käsityksen mukaan tieto on sitä, mitä opettajat opettavat koulussa, mitä luet tietokirjoista, lehdistä tai internetistä. Entä jos opettajien opettama tieto onkin väärin? Tässä tulee tiedon määrittämisen vaikeus.

Klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tieto edellyttää siis totuutta. Tiedon määrittelemisen hankaluus tulee ilmi siinä, että klassinen tiedon määritelmä oli ainoa vallitseva tiedon määritelmä hyvin pitkään. Sitä kuitenkin aina kritisoitiin liian ankaraksi.

Klassinen tiedon määritelmä oli vallitseva Platonin ajoilta aina vuoteen 1963, kunnes saksalainen Edmund Gettier hätkähdytti filosofeja niin sanotulla Gettier-paradoksillaan.

"Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones kutsutaan haastatteluun, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normaalisti. Kun molemmat haastattelut ovat ohi, ei työpaikan saajan nimeä syystä tai toisesta ilmoiteta heti. Silti Smith uskoo, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan."

Gettier-paradoksi kumoaa klassisen tiedon määritelmän, sillä esimerkissä henkilö uskoo tietävänsä, mutta asia sattumalta onkin tosi.

Mielestäni ihmisen omatunto on synonyymi absoluuttiselle tiedolle. Jos uskot tietyn tiedon todellisuuteen, asia on silloin tosi. Esimerkiksi, jos uskot alkuräjähdykseen, alkuräjähdys on tosi. Tieto ja tiedon määritteleminen oli mielestäni ylivoimaisesti hankalin aihe käsitellä tähän astisista aiheistani.

Toivon, että saitte edes jotakin kirjoituksestani irti.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

Uskonto ja moraali

Moraali nähdään usein uskonnosta riippuvaisena. Uskontokeskeisen ajattelumallin mukaan moraali juontuu uskonnosta ja uskonto määrittelee ihmisen moraalin. Mielestäni kuitenkin uskonto ja moraali eivät mitenkään ole riippuvaisia toisistaan. Moraali on peräisin ihmisestä itsestään.

Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, uskonnoton ihminen olisi täten moraaliton. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, pyhänä työtä tekevät ihmiset tekisivät väärin. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, homous olisi väärin. Jos moraali olisi peräisin uskonnosta, naisten töissäkäyminen olisi väärin. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Uskontokeskeiset ajattelijat ajattelevat moraalisesti hyvän olevan synonyymi jumalten tahdon mukaiselle. Itse olen täysin eri mieltä. Moraalisesti hyvä on ihmisen omatunnon määrittelemä käsite.

Uskontokeskeiseksi moraali määritellään näiden väittämien kautta: Jumalat ovat luoneet kaiken, siis myös moraalin. Moraalikäsitykset on pakko oikeuttaa uskonnollisella käsityksellä. Moraaliset vaikuttimet ovat riippuvaisia uskonnosta.

Mielestäni uskontoon ja moraaliin liittyy kuitenkin ongelmia. Jos Jumala/jumalat olisivat luoneet moraalin, miksi he antaisivat pahan tapahtua? Jos Jumala olisi kaikkivaltias ja määrittäisi moraalin ja silti maailmassa olisi sotia, sortamista ja pahuutta, Jumala voisi tehdä mitä tahansa ja silti se olisi moraalisesti oikein. Joten tavallaan kaikkivaltias Jumalakin olisi tällöin paha.

Toinen ongelma esiintyy helvetin pelossa. On mielestäni pelottavaa, että helvettiin uskovat ihmiset pitävät jotakin asiaa vielä tappamista ja ruumiillisen kärsimyksen aiheuttamista moraalisesti pahempana.

Jos uskotaan Jumalan luoneen moraalin, johtaa tilanne aina sotiin. Fundamentalistisesti uskontojen moraalien tulkitseminen on etenkin nykymaailmassa täysin absurdia ja kaikki tiedämme mihin se johtaa.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

The moral arc of universe bends at the elbow of justice

Kuinka meidän tulisi elää? Kuinka muita tulisi kohdella? Mikä tekee teosta oikean tai väärän?

Yleisen moraalikäsityksen mukaan moraalin määrittelee uskonto, filosofia tai yhteisö. Mielestäni kuitenkin kyseinen määrittely on väärä, sillä moraalin määrittelee ihmisen omatunto. Jos moraali ajatellaan yhteisön sääntönä, voisi esimerkiksi koulukiusaaminen olla moraalisesti oikein.

Noh, jos kuitenkin mietimme moraalia filosofisena käsitteenä niin mitä se pitää sisällään? Moraali on ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä. Moraali on tavallaan keino toteuttaa sekä omaa että yhteisön etua. Mielestäni moraali voi olla verrattavissa evoluution luomiin ominaisuuksiin. Kehoni tarvitsee ruokaa, aivoille lähetetään tieto asiasta ja aivot luovat näläntunteen. Samalla kaavalla pyritään tekemään eettisesti oikeita ratkaisuja.

Eettisestä ratkaisusta pääsemmekin etiikkaan. Etiikka eli moraalifilosofia tutkii mm. oikeaa ja väärää sekä hyvän elämän periaatteita. Etiikka jakautuu mm. seurausetiikkaan, hyve-etiikkaan ja velvollisuusetiikkaan.

Velvollisuusetiikka voi esimerkiksi antaa luettelon asiasta, joita ei saa tehdä. Esimerkiksi kymmenen käskyä ovat hyvä esimerkki velvollisuuseettisestä ajattelumallista. Tekojen moraalinen arvo määräytyy yleisen periaatteen pohjalta.

Hyve-etiikka pohjautuu yksilön hyveisiin. Se määrittelee mitä hyveitä ihmisellä tulee olla. Hyveitä voi olla esimerkiksi rohkeus, oikeudenmukaisuus ym. Hyve-etiikan mukaan ihmisen tulee kehittää hyveitä ja toimia hyveellisesti, eikä vain keskittyä yksittäisiin tekoihin.

Seurausetiikassa moraalinen arvo määräytyy teosta koituvan seurauksen mukaan. Seurausetiikan yleisin muoto on utilitarismi. Utilitarismi eli hyötyetiikka perustuu siihen, kuinka paljon teosta koituu hyötyä itselle ja ympäröiville ihmisille. Mielestäni etiikan suuntauksista utilitarismi on moraalisesti kaikkein järkevin.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

Only a life lived for others is a life worthwhile.

Jokailtaisen pohdiskelusession päätteeksi mieleeni heräsi kysymys: onko maailmassa oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa? Holokausti, kansanmurhat, sodat, ristiretket, tummaihoisten syrjintä, homoseksuaalien syrjintä, sukupuolisyrjintä, väkivalta... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikä saa ihmisen toimimaan sadistisesti, noudattamaan järjettömiä käskyjä ja toimimaan vasten luontoaan?

Sorretaan ihmisiä ihonvärin perusteella, murhataan kokonainen kansa raa'asti vain yhden ihmisen käskystä, soditaan ja tapetaan myös viattomia ihmisiä uskonnon, vallanhimon ja monen muun syyn seurauksena. Aina käsky tulee joltakin korkeammalta taholta. Tämä pistää miettimään. Onko ihminen tosiaan näin heikko?

Tämä johtaakin kysymykseen: Onko olemassa itsenäisiä päätöksiä? Mielestäni ei. Syntymästä lähtien ihmisen normeja ja ajattelutapaa aletaan muokata yhteiskunnan normien mukaiseksi. Ihminen oppii mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Myöhemmin elämässä tulee päätöstenteon aika, jolloin mietit mitä tehdä juuri näiden normien pohjalta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mielipiteesi ja ajattelutapasi on mukautettu yhteiskunnan mukaiseksi. Ihminen miettii varmasti päätöstä tehdessään, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos unohdetaan "oikea ja väärä" ja päätös täytyisi tehdä täysin itsenäisen harkinnan pohjalta, on valinta täysin mahdoton. Täten ihminen toimii koko elämänsä ikäänkuin käskyjen armoilla.

Jos mietitään ihmisiä, jotka ovat yrittäneet taistella tätä vastaan, on kaava harmittavan usein samanlainen. Martin Luther King, Mahatma Gandhi... Liekö sitä tässä enää itsekään uskaltaa asiaa kyseenalaistaa.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

"What is 'real'?" "How do you define 'real'?"

Mitä on olemassa? Mikä on todellista? Mikä määrittää todellisuuden?

"Mitä on olemassa?" kysymys on yksi filosofian useimmiten käsittelemistä kysymyksistä. Filosofian osa-alue Metafysiikka tai tarkemmin Ontologia pyrkii pohtimaan ja selvittämään olemassaoloa ja olemisen luonnetta.

Yleisen käsityksen mukaan todellisuuden määrittää se, mitä aistimme. Onko asia kuitenkaan näin? Aistit koostuvat vain aivojen tulkitsemista sähkökemiallisista impulsseista. Mistä tiedämme etteivät aivomme valehtele?

Ontologian suuntaus ontologinen idealismi selittää todellisuuden luonteen henkiseksi. Henki tarkoittaa tässä tapauksessa mieltä, jumaluutta, havaintoja yms. Maailman historian tärkeimpiin filosofeihin lukeutuvaa filosofia Platonia pidetään usein idealististina.

Ontologinen materialismi luonnehtii todellisuuden aineelliseksi, fysikaaliseksi ja konkreettiseksi kokonaisuudeksi. Materialismi kieltää jumalien ja henkien olemassaolon, joten se yhdistetään usein ateismiin ja agnostismiin. Kreikkalaista filosofia Aristotelesta pidetään materialismin edelläkävijänä.

Dualismi kuvaa todellisuuden kaksijakoiseksi. Todellisuus koostuu sekä hengellisestä että aineellisesta olemuksesta. Dualismissa siis erotetaan hengelliset tunteet fysikaalisista ja aineellisista reaktioista ja kokonaisuuksista. René Descartesin "Cogito Ergo Sum (Ajattelen siis olen)" lausahdus on yksi dualismin tunnuksista.

Itse olen materialismin kannalla, sillä se on ainoa, joka on todistettavissa teoreettisesti. Aivoissa tapahtuu biologisia ja sähkökemiallisia reaktioita ja maailma on fysikaalinen kokonaisuus.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.

Its better to know some of the questions, than all of the answers.

Millaiset asiat kehittävät kykyä ajatella itse? Millaiset asiat
estävät sitä? Esiintyykö lukiossa asioita, jotka pikemminkin estävät
kuin kehittävät kykyä ajatella itse? Mitä voit itse tehdä, jotta
kykysi ajatella itse kehittyisi eikä taantuisi?

Ajattelemisen kykyä kehittävät kaikenlaiset pohdiskelutehtävät ja käytännön tehtävät. Mielestäni ajattelemisen ja sen opettelun tulisi olla suurempi osa lukiota ja koulunkäyntiä yleensäkin. "Luettele markkinatalouden pääpiirteet" tyyliset tehtävät ovat harmittavan yleisiä lukiotasolla ja kyseiseen tehtävään vastattaessa ei juurikaan tarvitse ajatella. Kunhan on vain opetellut ulkoa. "Pohdi markkinatalouden ja suunnitelmatalouden eroja" tyylinen tehtävä taas olisi mielestäni oppimisen kannalta merkittävästi järkevämpi. Sana "pohdi" kehottaa ajattelemaan itsenäisesti.

Miksi olisi tärkeää asettaa arvoja, tavoitteita ja päämääriä?

Arvot, tavoitteet ja päämäärät ovat erityisen tärkeitä elämässä. Ihminen elää asettamiensa arvojen puitteissa ja ihminen elää tavoittaakseen asettamansa tavoitteet ja päämäärät. Ilman minkäänlaisia tavoitteita ja päämääriä elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Päämääriä voi olla laidasta laitaan; onnellisen elämän elämisestä varakkuuden, kunnian ja kuuluisuuden himoamiseen ja tavoitteluun. Ihminen ilman päämääriä ja tavoitteita on eksyksissä ja etsii onnellisuutta ja menestystä tuloksetta, sillä hän ei tiedä mitä tai mistä sitä etsiä.

Millaiset asiat kehittävät kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista
ongelmia? Millaisia mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen lukion
oppitunnit antavat? Mitä voisit tehdä, jotta oppimisit soveltamaan
oppimaasi tietoa?

Lukiossa ongelman ratkaisuun painotetaan etenkin matematiikassa. Etenkin tehtävät, joissa on sanallinen tehtävänanto kehittävät ongelmanratkaisutaitoa. Tiedon soveltamista voisi etenkin harjoitella tulkitsemalla opeteltavan aiheen omin sanoin joko suullisesti tai kirjallisesti. Mielestäni lukiossa tulisi olla enemmän suullisia kokeita, etenkin reaaliaineissa. Tämä kehittäisi tiedon soveltamisen ja itsenäisen ajattelun taitoa.

Millaiset asiat kehittävät kykyä hahmottaa kokonaisuuksia? Oletko sinä
hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia? Mitä voisit tehdä kehittyäksesi
tässä taidossa?

Kokonaisuuksien hahmottaminen kehittyy etenkin avaruusgeometriassa sekä kuvaamataidossa. Avaruusgeometria on mielestäni kiehtovaa. Kolmiuloitteisten kappaleiden lävistäjien ja halkaisijoiden hahmoittaminen on haasteellista ja ihmismielen kokonaisuuksien hahmottamisen kyky alkaa koetella rajojaan. Itse olen aina ollut hyvä geometriassa ja avaruuskappaleiden hahmottamisessa. Kokonaisuuksien hahmottamista voi harjoitella, kun yrittää mielessään pyörittää avaruuskappaleita ja ajatella, miltä ne näyttävät eri suunnista katsottuna tai ajatella neliuloitteista todellisuutta. Haasteellista, mutta kiintoisaa huomata, kuinka superälykäs ihmismielikin on rajoitteinen.


Millaiset asiat kehittävät muista ihmisistä välittämistä ja luonnosta
välittämistä?

Ihminen on vastuussa luonnosta. Tämä jää harmittavan usein monilta unholaan. Sivusta joutuu katsomaan, kuinka kotiplaneettaamme tuhotaan hitaasti, mutta varmasti. Puheet ilmastonmuutoksesta, ydinjätteestä, ilmaston saastumisesta ja jäätiköiden sulamisesta eivät edelleenkään taida mennä kaaliin. Niitä pidetään myytteinä tai vitseinä ja monesti kuulee, kuinka asiasta vitsaillaan ja naureskellaan, kuinka ilmastonmuutos on vain pelottelua. Surullista. Keinoja, joilla saataisiin kaikki ihmiset saataisiin välittämään luonnosta ei ole, sillä kaikessa älykkyydessään ihmismieli on joissain tapauksissa yllättävän tyhmä.

Tommistoteles kiittää ja kuittaa.